Julia Thurén: 5 keinoa, joilla testasin (oman työn ohessa) voisinko ryhtyä yrittäjäksi

Jos haaveilee yrittäjyydestä, ei täyspäiväiseksi yrittäjäksi ole mikään pakko ryhtyä heti. Tein itse reilun vuoden palkkatöiden ohessa sivutoimisesti yrittäjänä töitä. Tämä oli leppoisa ja turvallinen tapa testailla, haluanko ja pystynkö elättämään itseni yrittämisellä. 

Ajattelen, että näihin viiteen kohtaan pitää etsiä vastaus ennen kuin laittaa oman firman pystyyn. Toisaalta voi päätyä huomaamaan, että palkkatöiden ohessa kevytyrittäjänä työskentely onkin itselleen toimivampi vaihtoehto. Tai sitten tajuaa, että omalla kohdalla toimii parhaiten päätoiminen yrittäjyys, mutta kevytyrittäjyyden muodossa.

1. Laskin, paljonko tarvitsen rahaa

Yrityksellä pitäisi tehdä ennen pitkää niin paljon rahaa, että sillä voi elää. Mutta ensin pitää laskeskella, paljonko sitä rahaa ihan oikeasti tarvitsee. Voisiko jostain ainakin alussa vähän tinkiä?

Tämä tarkoittaa 1000 euroa viikossa. Kun summan jakoi osiin tällä lailla, oli helpompi käsittää, paljonko työtä pitää tehdä.

Kokeilin jonkin aikaa palkkatöiden ohessa, pystynkö ansaitsemaan yrittäjänä 4000 euroa kuussa. Tein hommia iltaisin ja viikonloppuisin. Kun huomasin, että tämä on mahdollista, tuntui yrittäjyys heti paljon helpommalta. Toisaalta oman työn ohessa, kevytyrittäjänä tienatut ylimääräiset tulot tuntuivat erityisen mukavilta, sillä ne olivat kivaa extraa, ei rahaa henkeni pitimiksi.

2. Opettelin hinnoittelemaan työni oikein

Kullakin alalla on omat hinnat, joten on tärkeää kysellä samanlaista työtä tekeviltä kavereilta tai tutuilta heidän hintojaan. Olen huomannut, että yrittäjät puhuvat mielellään rahasta etenkin ystävien kesken. 

Yksi keino hinnoitella omaa työtään on laskea itselleen päivähinta ja pohtia sen jälkeen, paljonko kukin työkeikka vei aikaa. Samalla alalla työskentelevä ystäväni neuvoi, että asiantuntijatyössä, vaikkapa konsulttina tai puhujana, voi laskuttaa 700 euroa päivältä. Niinpä pystyin tekemään vaikkapa valmisteluineen kolmen työpäivän aikaa vievästä puhujakeikasta 2000 euroa.

3. Listasin mahdolliset asiakkaat

Palkkatyötä tehdessä ei välttämättä voi myydä sivutyönä omaa osaamista ihan kenelle tahansa, sillä työnantaja voi kieltää sen. Itse kysyin luvan, voinko tehdä hommia muutamaan paikkaan työn ohessa. Niinpä minulla oli jo valmiita kontakteja olemassa.

Listasin kuitenkin myös monia asiakkaita, joille voisin tehdä hommia, mikäli ryhtyisin päätoimiseksi yrittäjäksi. Pitkän kontaktilistan katseleminen toi mielenrauhaa, vaikken vielä ollut edes ottanut heihin yhteyttä.

4. Markkinoin palveluitani

Riippuu yrityksen tuotteesta, kenelle ja miten sitä kannattaa markkinoida. Minulla ei ollut ensimmäiseen pariin vuoteen omaa verkkosivua, pelkkä Instagram-tili – ja tämä toimi ihan mainiosti.

Oma kokemukseni on, että yrityksen alkutaipaleella markkinointi ja asiakkaiden hankinta on vaikeinta. Kun vanhoja asiakkaita alkaa olla liuta ja he kehuvat työtä eteenpäin, homma muuttuu helpommaksi.

Markkinointi on niin ikään kepeää ja pakotonta, kun sitä tekee palkkatyön ohessa.

5. Laskutan, maksan verot ja muut velvoitteet

Minulle taloushallinto on ollut alusta asti yrittämisen ärsyttävin puoli. Laskuttaminen, ennakkoverojen tai arvonlisäverojen laskeskeleminen tai YEL-maksun pohtiminen eivät kiinnostaneet alkuunkaan. Eivätkä kyllä hirveästi kiinnosta vieläkään. Niinpä maksan erittäin mielelläni ammattilaiselle, joka hoitaa nämä.

Kirjoittaja: Julia Thurén

Julia Thurén on toimittaja, somen ammattilainen, podcastin tekijä, valtiotieteiden maisteri ja kolmen lapsen äiti Helsingistä. Julia uskoo avoimeen ja vilpittömään puheeseen tärkeistä asioista. Sellaisista kuin raha, ilmastokriisi, kestävä kuluttaminen ja tasa-arvo.

Lue Julian omaa blogia täältä.

Voisiko kevytyrittäjyys olla sinun keinosi kokeilla yrittäjyyttä? Testaa, sopisitko kevytyrittäjäksi!