Ryhdyitkö yrittäjäksi siksi, että voisit ajaa itsesi loppuun?

Moni yrittäjä on tottunut venymään ja vanumaan työssään kuin pullataikina. Joustavuus ja intohimoinen suhtautuminen työhön on hieno juttu, mutta jos huomaat herääväsi jatkuvasti sydämentykytyksiin ja luopuneesi kaikesta vapaa-ajastasi, on aika viheltää peli poikki.

Palkattomat lomat, loppumattomat työt, yöhön saakka kestävät työpäivät, kädestä suuhun eläminen ja nilkoissa roikkuvat silmäpussit. Tällaista mielikuvaa meille monille maalataan yrittäjyydestä. Se on kurjaa ja vaatii aivan kamalasti, eikä lomista kannata edes haaveilla.

Tämä mielikuva on yksi syy siihen, miksi en koskaan nähnyt itseäni yrittäjänä. Kuka hullu suostuisi vapaaehtoisesti sellaiseen? Elämässä on haasteita muutenkin.

Kun sitten jouduin hyppäämään yrittäjäksi – kyllä, tein sen jonkinasteisen pakon edessä, omaksuin juuri tämän minulle syötetyn ajattelumallin. Asenteeni oli, että kaikki työt tehdään mitä tarjotaan – vaikka se tarkoitti viikonlopputöitä, tykyttäviä otsasuonia ja kiristeleviä hampaita. Nyt pitää takoa, kun rauta on kuumaa, koska huomisesta ei voi tietää!

Tietysti Koronakriisi näytti sen, että koskaan ei voi tietää, mitä tuleman pitää. Kuka olisi osannut arvata, että moni yrittäjä joutuu ahtaalle. Mutta en silti pidä ideaalina sitä, että työskennellään henki hieverissä ikään kuin varastoon, enkä usko sen kantavan pitkälle tai olevan terveydelle hyväksi.

Yrittäjyyteni alkutaipaleella nimittäin huomasin, että tahkottuani liian paljon töitä, viisikymmentä palloani eivät enää meinanneet pysyä samanaikaisesti ilmassa. Unohtelin asioita ja työn laatu kärsi. Vapaapäivien puute ja liian monta yhtäaikaista projektia olivat alkaneet vaatia veronsa.

Oivalsin onneksi nopeasti, että tämä ei totisesti ole se tapa, jolla haluan työtäni tehdä ja elämääni elää. Jos kerran terveys ja hyvinvointi ovat tärkeimpiä arvojani, mitä ihmettä tämä sitten oli? Päätin tehdä muutoksen.

Ja kun lyhensin työpäiviäni, pistin koneen kiinni viikonloppuisin ja pidin kunnon kesäloman, menikö firmani konkurssiin? Ei, mutta oloni oli rennompi ja elämä oli kivempaa. Myös työn laatu oli parempi. Ihmettelin, että miksi helkutissa olin antanut ei kipuu ei hyötyy -huutelijoiden vaikuttaa itseeni?

Jos siis koet, että maailma ja bisnekset kaatuvat sillä välin, kun nukut, on aika luoda katsaus omaan liiketoimintaan ja siihen, onko se rakennettu riittävän vankalle pohjalle. Suosittelen myös miettimään, mitkä asiat ovat sinulle tärkeitä – ja pystytkö tällä hetkellä elämään arvojesi mukaisesti?

Vallitseva tilanne voi vaatia venymistä yrittäjältä ja erilaisia kausia tulee. Mutta jos yrittäjyys on päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen pelkkiä pitkiä työpäiviä ja stressiä, palauta mieleesi miksi aloitit yrittäjyyden. Tuskin siksi, että voisit tappaa itsesi työllä.

Osa saattaa myös ajatella, että työ yrittäjänä on elämäntapa – sitä haluaa tehdä koko ajan ja tuntuu, ettei lepoa kaipaa. Tämä voi toimia jonkin aikaa, mutta jossakin vaiheessa keho ja mieli kyllä ilmoittavat, että niistä kivoistakin jutuista täytyy palautua.

Se, että haluat tehdä jotain, ei silti tarkoita, että kannattaisi tehdä niin. Yhteenvetona sanonkin, että pidä huolta itsestäsi. Elämässä on muutakin kuin työ, vaikka sitä rakastaisitkin. Muista, että mikään työ ei ole terveytesi ja hyvinvointisi menettämisen arvoinen. Lupaan myös, että teet työssäsi parempaa tulosta, kun maltat levätä ja palautua kunnolla.

Kirjoittaja: Taru Tammikallio

Kuuntele Eezympää yrittäjyyttä -podcastin 8. jakso siitä, miten yrittäjä voi pitää huolen jaksamisestaan ja siitä, kuinka paljon yrittäjä tarvitsee vapaa-aikaa!

Vieraana sisällöntuottaja ja bloggaaja Heidi Ekholm-Talas.

Taru Tammikallio on luovan alan moniosaaja, joka hyppäsi tuntemattomaan ja vaihtoi varhaiskasvatuksen opettajan työt mediayrittäjän arkeen. Missiona kiinnostavien sisältöjen luominen, työelämän tabujen murtaminen ja parempi työelämä.

Seuraa Tarua Instagramissa ja Linkedinissä