Yrittäjän ilot ja haasteet ovat universaalit – laskutustavasta ja yritysmuodosta riippumatta

Käytätkö aikaa pähkäilyyn kevytyrittäjyyden ja Y-tunnuksella yrittämisen välillä? Loputtoman pohtimisen sijaan sinun kannattaisi mieluummin toimia, sillä valitsitpa kumman tavan hyvänsä, tulet kohtaamaan todennäköisesti samoja iloja, haasteita ja kysymyksiä valinnastasi huolimatta, kirjoittaa toimittaja ja mediayrittäjä Taru Tammikallio.

Moni yrittäjyydestä ja oman osaamisensa myymisestä haaveileva pähkäilee eri yritys- ja laskutustapojen välillä. Yleisimmin yrittäjyyttä harkitseva pohtiikin, pitäisikö perustaa toiminimi vai aloittaa toiminta kevytyrittäjänä.

Mitkä sitten ovat näiden kahden erot?

Toiminimiyrittäjä on yksityinen elinkeinoharjoittaja, joka vastaa henkilökohtaisella omaisuudellaan yrityksen veloista ja velvoitteista. Vaikka toiminimellä yrittämistä pidetäänkin helpoimpana tapana yrittää, siihen sisältyy useita velvollisuuksia, joista kevytyrittäjän ei tarvitse huolehtia.

Kevytyrittäjä ei tarvitse y-tunnusta laskuttaakseen osaamisestaan. Henkilö rekisteröityy kevytyrittäjäpalveluun, ja sopii kevytyrittäjänä asiakkaan kanssa toimeksiannosta, hinnoittelusta ja muuhun työhön liittyvästä. Tämän jälkeen hän kirjoittaa laskun, jonka kevytyrittäjäpalvelu toimittaa asiakkaalle. Kun asiakas on maksanut laskun, kevytyrittäjäpalvelu maksaa kevytyrittäjälle palkan. Usein kevytyrittäjäpalvelut veloittavat prosentuaalisen summan laskun arvonlisäverottomasta summasta. Palvelumaksun suuruus vaihtelee eri toimijoiden välillä.

Kevytyrittäjäpalvelulle maksettava palkka on siis hinta siitä, että kevytyrittäjän ei tarvitse huolehtia tapaturma- ja vastuuvakuutusmaksuista, mahdollisesta saatavien perinnästä, kirjanpidosta, alv-tilityksistä tai muista yrittäjyyteen liittyvistä paperitöistä. Lisäksi usein hintaan kuuluu neuvontaa mm. hinnoitteluun, sopimuksiin, YEL-vakuuttamiseen ja verottamiseen liittyen. Kevytyrittäjäksi voi ryhtyä lähes kuka vain henkilö, joka haluaa testata yritysideaansa ja myydä osaamistaan ilman Y-tunnuksen perustamiseen ja yrittäjyyteen liittyvää byrokratiaa.

Vaikka kevytyrittäjä ei tarvitse Y-tunnusta, työ- ja sosiaalivakuutuslainsäädännössä laskutuspalveluja käyttävät kevytyrittäjät luokitellaan yleensä yrittäjiksi. Kevytyrittäjän on siis vakuutettava itsensä yrittäjän eläkelain mukaan, mikäli säädetyt edellytykset täyttyvät. Edellytyksistä voi lukea lisää Työeläke.fi-sivuilta. Kevytyrittäjä ei ole työsuhteessa laskutuspalvelua tarjoavassa yrityksessä.

Päädyin samojen kysymysten äärelle, viis laskutustavasta!

Pohdinta kevytyrittäjyyden ja toiminimen välillä oli itsellenikin ajankohtainen joitakin vuosia sitten. Halusin kokeilla oman osaamiseni myymistä ja moni mahdollinen asiakas koki laskuttamisen olevan mielekkäämpi vaihtoehto kuin verokorttien kanssa säätäminen. Päädyin kevytyrittäjäksi, koska halusin testata helposti ja riskittömästi, saisinko murua rinnan alle myymällä osaamistani. Kevytyrittäjyys toi minulle mahdollisuuden kokeilla siipiäni freelancerina ja pystyin keskittymään itse työn tekemiseen.

Myöhemmin päädyin perustamaan toiminimen ja toiminnan kasvaessa osakeyhtiön. Eri tavat laskuttaa, myydä omaa osaamistaan ja toteuttaa itseään ammatillisesti ovat siis tulleet minulle tutuiksi.

Ajan saatossa olen kuitenkin huomannut, että se, millä tapaa osaamistani myyn tai se, toiminko kevytyrittäjänä vai oman Y-tunnuksen kautta, ei loppupeleissä ratkaise yrittäjyyden haasteita tai vaikuta iloon, mitä työstäni saan.

Löysin itseni nimittäin samojen kysymysten ääreltä toimintatavastani riippumatta: Miten hinnoittelen oman työni oikein? Mitä teen, jos asiakas jättää laskun maksamatta? Miten oppia löytämään oma polku ja luottamaan omaan osaamiseensa? Miten verkostoitua, tuoda omaa osaamistaan esille ja huolehtia omasta jaksamisesta? Mitä tapahtuu, jos jään äitiyslomalle? Mitä asioita kannattaa tehdä itse ja mitä ulkoistaa?

Isoja kysymyksiä, joita moni itsensä työllistävä freelancer, kevyt- ja pienyrittäjä pohtivat työpöytänsä ääressä. Ja ennen kaikkea kysymyksiä, joista kaivataan lisää puhetta ja avoimuutta. Onneksi apua ja tukea näihin asioihin on myös saatavilla – kevytyrittäjä saa apua kevytyrittäjäpalvelulta, ja yrittäjät voivat kysyä neuvoa erilaisista yrittäjille suunnatuista järjestöistä. Apua saa, kun sitä uskaltaa hakea ja pyytää.

Ole rohkea ja löydä oma polkusi

Kun siis pohdit oman osaamisesi myymistä ja unelmoit itsesi toteuttamisesta työsi avulla, älä jää jumiin siihen, mikä olisi ”oikea” tapa tehdä sitä. Toki vaihtoehtoihin kannattaa tutustua, jotta tiedät niiden erot. Mutta loppujen lopuksi sinulle oikea tapa selviää vain kokeilemalla. Tärkeintä on, että lähdet liikkeelle.

Hyvä uutinen on myös se, että aina voi muuttaa suuntaa. Jos aloitat kevytyrittäjänä, voit myöhemmin perustaa toiminimen tai osakeyhtiön, kuten itse tein. Jos taas aloitat toiminimiyrittäjänä, voit myöhemmin todeta, että kevytyrittäjyys sopiikin sinulle paremmin. Ole rohkea, kokeile ja löydä sinulle paras tapa toimia. Valitsitpa minkä tavan hyvänsä, päädyt todennäköisesti samojen kysymysten äärelle. Ja tietysti myös niiden ilojen.

Yhden varman vinkin voin kuitenkin antaa – auta myös muita, kun he sitä tarvitsevat ja pyydä myös itse apua, äläkä jää haasteiden kanssa yksin. Lopulta olemme kaikki samassa veneessä ja yhteistyötä tekemällä pääsee pitkälle – toteutatpa itseäsi sitten Y-tunnuksen tai kevytyrittäjäpalvelun kautta.

Kirjoittaja: Taru Tammikallio

Taru Tammikallio on luovan alan moniosaaja, joka hyppäsi tuntemattomaan ja vaihtoi varhaiskasvatuksen opettajan työt mediayrittäjän arkeen. Missiona kiinnostavien sisältöjen luominen, työelämän tabujen murtaminen ja parempi työelämä.

Seuraa Tarua Instagramissa ja Linkedinissä

Tutustu myös:

Kevytyrittäjyys vai oma Y-tunnus?